Tres Duros goes Finale Ligure

Matkustuspäivä

Viikko on vierähtänyt eivätkä kärsimättömät kymmenkunta lukijaamme ole saaneet vastinetta rahoilleen. No tässä sitä tulee!

Tres Duros suuntasi ulkomaanleirille Italiaan maastopyöräilyn mekkaan Finale Ligureen.
Pyöriksi mukaan valikoitui Samulille Spessun Enduro Evo ja allekirjoittanut nosti varaston perältä Trekin Slashin lainalaukkuun. Kumpikin vanhanaikaisilla 26 tuuman renkailla.

Kamat valmiina lähtöön.

Lähtöbisset Oak Barrelissa

Ennakko-odotukset reissua kohtaan olivat aika suuret ja kohteen piti olla helposti saavutettavissa Milanosta käsin. Näin meille ainakin kertoili eräs aiemmin Finalessa vieraillut enskamies. Kyseinen enskamies tosin jätti kertomatta, että hänet oli talutettu kädestä pitäen lentokentältä polun varteen. No meitä ei ollut kukaan taluttamassa ja matka oli hieman mutkikkaampi. Lento lähti Suomesta sinivalkoisin siivin klo 8 ja laskeutui Milanoon paikallista aikaa klo 10. Milanosta piti päästä Finaleen kuulemamme mukaan parissa kolmessa tunnissa, mutta matka otti lopulta kaikkinensa 12 tuntia. Tämä 12 tuntia piti sisällään tunnin matkan lentokentältä bussilla Milanon rautatieasemalle, jossa odottelimme 2 tuntia junan lähtöä. Junamatka kesti 3 tuntia, jonka vietimme leppoisasti seisten täpötäydessä junassa. Saavuttuamme Finaleen suunnistimme pari kilsaa väärään suuntaan ja lukuisten avunpyyntöjen jälkeen löysimme majoituksemme. Matkaa majoitukseen hankaloitti Samulin kaatuileva pyöräaukku (paska-evocci) ja reitinvalinta, joka kulki pitkin Finalen ahtaita katuja, joissa jalkakäytävät (jos niitä ylipäätään oli) olivat 20cm-1m levyisiä. No hotellille kuitenkin päästiin ja paikka osoittautui erittäin pyöräilijäystävälliseksi pyöränpesupaikkoineen, korjaus-standeineen ja pyörävarastoineen. 

Junaliput hanskaan Milanosta

Junaa odottaessa löytyi aikaa oluelle

Finalen asemalta. Taustalla siintää Brokeback Mountain?

Samuli taiteilee pyörälaukun kanssa kapeilla jalkakäytävillä.

Yleisesti ottaen Finale Ligure vaikutti heti saavuttaessa sellaiselta paikalta, joka pyörii täysillä maastopyöräilyn ehdoilla. Emme olleet koskaan nähneet yhtä paljon pyöräilijöitä, jos ei kilpailuja oteta huomioon.

Oma menu ajomiehille

Ensitöiksi kiskaisimme kamat huoneeseen ja laitoimme pyörät ajokuntoon, jonka jälkeen suuntasimme tutustumaan ruokatarjontaan. Tässä vaiheessa myös syntyi päätös, että joka päivä on syötävä vähintään yksi pizza ja se päätös piti loppuun saakka. Pizzan ja oluen jälkeen oli aika laittaa ketjua kireälle ja suunnistaa takaisin hotelliin ehkäisemään kataboliaa ja jännittämään aamun seikkailuja. 

Shuttlausta tilattiin neljäksi päiväksi Eli-Ca Ride nimisestä firmasta, josta luvattiin, että meidät noudetaan aamulla klo.9 paikasta Still Bridge lähellä hotelliamme. Pikkuisen kuitenkin arvuuteltiin mikä on tämä Still Bridge ja jossain vaiheessa lähimaastoa haravoituamme äkättiin teräs silta jonka yhdessätuumin käänsimme steel bridgeksi, ei sentään Hearbreak bridge. 

Ensimmäinen aamu starttasi paikallisen ravintolanpitäjän aamiaisella joka oli kyllä loistava, mutta sen vääntäminen kesti sen verran kauan, että päätimme jatkossa pitäytyä supermarketin tarjonnassa. Aamupalan nautittuamme nopeasti hotellille, reippaina poikina kamat niskaan ja sillalle ihmettelemään löytyisikö kyytiä?
Sillan kupeessa meidät otti vastaan harmaantunut herrasmies joka toivotteli meidät tervetulleeksi Eli-Ca Ridelle. Enriqolle massit kouraan ja seikkailu oli valmis alkamaan. 

Enrico täydellinen herrasmies

Ja te mtb-puritaanit, kyllä me siellä ajettiinkin, siitä myöhemmin lisää.