maanantai 30. maaliskuuta 2015

Speksauksesta ja kalustosta

Viime päivinä Facebookista on saanut lukea jos jonkinlaista kirjoitusta liittyen geometriaan, speksaukseen, sähköpyörään jne. name it.

Missään yllämainitussa keskusteluaiheissa ole sinänsä mitään vikaa varsinkin, kun ulkona sataa räntää ja ajokausi otti taas takapakkia ainakin joksikin aikaa. Mutta sitten kolikon toisella puolella on se kuinka paljon nämä kaudesta toiseen saapuvat suuret mullistukset vaikuttavat Tauno Tasalakin ajoon? Itseni luen vahvasti tuohon Tauno osastoon, enkä usko saavani minkäänlaista etua onko reach tai stack joitain millejä suuntaa jos toiseen.  Itseasiassa en edes oikein tiedä miten mikäkin vaikuttaa mihinkin, monesti olen havainnut itseni tutkimassa geometrioita verraten niitä johonkin "tietäjän" heittämään faktaan. Siinä mielessä on ollut hienoa seurata geo-keskusteluja, kun esim Kokkosen Leo kertoo mielipiteitään joiden on aikuisten oikeasti pakko olla valistuneita. Ei ne välttämättä Jumalan totuuksia ole, mutta ne perustuvat kuitenkin kokemukseen suunnittelusta ja toteutuksesta.

Mutta miten kaikki ylläoleva sitten näyttäytyy itseni kaltaisen Tauno Tasalakin ajossa? Fakta on kuitenkin se, että jarrutan liian myöhään tai liian aikaisin, pelkään liikaa, rullaan siellä missä pitäisi polkea, jännitän kisaamista tai sitten vaan kunto loppuu. Mikä vaikuttaa oikeasti mihinkin ja mikä on se optimaalisin kuluttujalle? EWS:ssä maailman parhaat ajavat suurella hajonnalla kuka milläkin pyörällä ja osasarjalla. Siltikin aika ajoin kuulee keskustelua kuinka se merkki on ihan paska ja se toinen on parasta ikinä missään. Mihin tämä perustuu? Mielikuviin? Faktaan? Hypeen? Niinpä... Tosiasiahan on se, että me keski-ikää lähestyvät vakavasti harrastukseen suhtautuvat ollaan parhaita maaleja markkinakoneistolle.  Köyhällä ei kannata ostaa paskaa näinhän se opetti Isäkin, mutta mikä on ihan oikeasti paskaa? Eikä tämä speksaaminen kosketa ainoastaa maastopyöräilyä vaan on tullut jäädäkseen mihin tahansa urheilulajiin. Lehtien perusteella Suomi Oy Ab voi kurjasti ja velkaa on niin ettei selkä meinaa kestää, mutta silti ihmisillä on enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin käyttää mitä ihmeellisempiin hankintoihin.Harrastajat harrastaa ammattilaisten kamoilla.

Itse kasarin alussa syntyneenä muistan, että oli aivan turha edes miettiä, että menisin vanhemmille esittämään edes markka-aikaan parin tonnin hankintaa liittyen harrastuksiin. Onko nyt niin, että sen ajan lapset nykyiset aikuiset (ainakin fyysiseltä iältä) toteuttavat kaikki ne haaveet, jotka jäivät aiemmin toteutumatta? Mutta joo menneiden muistelu sikseen. Enkä missään tapauksessa yritä nostaa itseäni tämän speksauksen yläpuolelle, päinvastoin. Jokainen joka mut tuntee tietää, että jos mä jotain saan päähäni niin harkinta-aika kestää n.5min ja seuraavaksi ollaankin jo kaupassa. Välillä pääkopan valtaa pakkoajatus siitä, kuinka jokin asia on PAKKO hankkia, ilman ei tule toimeen. 

Viime aikoina mieleni on vallannut ajatus, että nykyiset jarrut on ihan paskat ja käyn iltaisin taistelua itseni kanssa voiko ko.jarruilla edes lähteä Finaleen? No pärjäsi niillä Malagassakin, mutta... TÄÄ ON NIIN TÄTÄ!

Jep ja siitä kalustosta. Itseltäni varastosta löytyy Trekin Slash (ihan vitun epämuodikkailla 26 renkailla) ja saman firman Remedy 29. Slashin hankin toissa syksynä juuri Tahkon kisan alla ja Remedy kotiutui viikko sitten. Ja että miksi kaksi? No lue yllä oleva teksti uudestaan niin saat muodostettua kuvan minusta ja ehkä myös itsestäsi?


Se siitä, oli jarruja tai ei niin suomienskan Juti ja Saukkonen heittää perjantaina oranssit pikkutakit niskaan ja suuntaa nuoruuden rakkauteni Sabrinan synnyinmaahan. Palatkaapas nyt jokainen siihen samaan maisemaan seuraavan videon myötä

-V-

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Orange is the new black!

Tres Duros Riding Society synty ja tuho... No ei nyt sentään tuho.

Arvoiset lukijat
Useimmat teistä lienee kuullut jo vuoden Suomen mtb-skeneä kuohuttaneesta Tres Duros Riding Societystä? No ehkä ei useimmat, mutta jokunen kuitenkin. Edes joku?? No jos olette selanneet Trek enduro seriesin tuloslistaa kärsivällisesti riittävän alas ja tarkasti lukien on joku saattanut havaita nimen. Tuskin kuitenkaan.

Vielä tuossa vaiheessa maineteot olivat vasta pilkkeenä silmäkulmassa, mutta sieltä tarina kuitenkin sai alkunsa.
Varsinainen perustamiskokous tapahtui arvollemme sopivasti Malagalaisessa n.400m2:ssa Villassa.
Switchbackin Matti konsultoi käännöstöissä ja näin Tres Duros oli pihtisynnytetty.




Sen koommin sellaisia tapahtumia joissa kokoonpano olisi esiintynyt täydellä jäsenmäärällään on ainoastaan Messilän enduro, mutta muuten Tres Duros on seikkaillut jonkinlaisella kokoonpanolla ympäri suomineidon reheviä muotoja levittäen maastopyöräilyn ilosanomaa.


Sen lisäksi, että me kaikki ollaan intouduttu mtb-touhuista vasta ns. kypsemmällä iällä, on meillä kaikilla järjetön kunnioitus Clinttiä, Stallonea ja Willisin Brucea kohtaan. 

Uusi kausi vanhat kujeet
No edellisellä Malagan reissulla aloitimme miettimään seuraavaa siirtoa kansainvälisille kentille ja pitkään ajatuksena olikin palata Benalmadenaan Switchbackille, mutta loppusuoralla paikaksi vaihtui Finale Ligure. Tres Durosin reissuille ominaiseen tapaan tällekään reissulle ei päästä täydessä miehityksessä vaan kolmen karjun sijaan Milanon koneeseen nousee valitettavasti vain kaksi.

Mieltäsi askarruttaa kuitenkin miksi kukaan valitsee ajovarusteiksiin oranssia? No ne oli alennuksessa, mutta kuitenkin oranssi väri on muodostunut niin isoksi osaksi identiteettiä, että se on jäänyt pysyvästi ja onhan ne nyt vitun siistit.




Stay tuned. Tätä tulee koko kesän!
Löydät meidän edesottamuksia myös instagramista hastagin #tresdurosrs takaa.
Youtubesta löytyy myös jonkinlaisia rävellyksiä Tres Duros Riding Society hakusanoilla.

PS. Kävipä Tres Duros neuvotteluja koko pitkän talven ajan erään enskan kärkikuskin liittymisestä tiimiimme, mutta lopulta neuvottelut kariutuivat diivailevan staran liiallisiin vaatimuksiin. Mehän ei vittu neuvotella!


Terveisin jäsen -V-