Endurokausi 2015 tuli ja meni ja ehkä pieni pikakelaus taakse on paikallaan. Meri-Teijon ja Messilän kisat ovat blogissa käsitelty aiemmin ja sen jälkeen osaltani on ollut hieman hiljaista.
Riding JKL Classic 6.6.2015 Laajavuori
Laajavuoressa ajettiin kesäkuussa Santa Cruz Enduro Seriesiin kuulumaton kisa. Kisassa oli itseasiassa sekä enduro- että alamäkikisat. Tokihan ne piti molemmat ajaa. Kisa oli lauantaina ja perjantai-iltana oli vapaat treenit. Järjestelypuolella oli pientä vajetta, eikä ihan kaikki pätkiä saatu perjantaina merkityksi. Samapa tuo, hauska tapahtuma oli silti. Paikalla oli vähemmän porukkaa kuin sarjan endurokisoissa ja meininki oli melkoisen rento. Enduro- ja dh-kisojen aikataulut olivat sovitettu niin, että molemmat pystyi ajamaan. Enskakisan erikoiskokeiden välissä oli sen verran taukoa, että dh-kisan treenit ja kisalaskut ajoitettiin niiden väliin. Löytyi paljon uutta hauskaa ajettavaa, mitä en ollut aiempien vuosien endurokisoissa ollenkaan ajanut. Yövyin mäen juurella teltassa ja paikalla oli jopa pientä kisakylän meininkiä. Kisan jälkeen oli vielä sauna, missä saatiin kovaa jousitus- ja yleistä pyöräilyspeksausta aikaiseksi. Hurjimmat jatkoivat vielä Jyväskylän yöhön, itse kömmin telttaan ja tunkkasilin vielä sunnuntaiaamuna mäkeä muutamaan kertaan ennen hissien aukeamista.
 |
| Jyväskylän leiri |
 |
| DH-pätkällä. Kuva: Daniel Caswell |
Santa Cruz Enduro Series SM #2 Himos 13.-14.6.2015
Viikko Jyväskylän jälkeen ajettiin endurosarjan toinen varsinainen osakilpailu Himoksella. Kisa oli täysin hissitön, eikä ratoihin päässyt ennen kisaa tutustumaan. Hyvä konsepti. Sen verran uutta oli muutenkin keksitty, että treenipäivän päätteeksi ajettiin kolme kisa-EK:ta ja loput sitten sunnuntaina.
Lähdin Messilän ja Jyväskylän pohjilta hyvällä mielellä kisaan ja treenipäivänä ajaminen maistui. Kisan teknisintä pätkää treenatessani onnistuin kaatumaan melko mitättömästi, mutta taitoin ranteeni melko kipeästi. Mökissämme majaillut lääkäri piti loukkaantumista venähtämisenä ja ajoin vielä iltapäivällä lauantain kisapätkät jokseenkin kohtuullisesti. Sunnuntaille ranne herkistyi sen verran, etten pystynyt ensimmäisellä kisalaskulla ajamaan yhtään töyssyä kunnolla, joten jätin leikin kesken. Illalla kävin Helsingissä päivystyksessä ja värttinäluusta löytyi pieni murtuma. Ei muuta kuin käsi pakettiin ja maastoajelut tauolle noin kuukaudeksi. Samalla jäi Åren reissu, eli kesän kohokohta kokonaan väliin.
Kävin käsi paketissakin jonkun verran leipomassa maastopyörällä tasaista maata ja ajoin myös kesän ainoan maantielenkin. Kokeilin jopa juoksemista, mikä maistuikin hyvältä, mutta parin vuoden tauon jälkeen aloitin liian innokkaana ja akillesjänne ärtyi joksikin aikaa. Siihen loppuivat urheilut toviksi ja mieli painui synkkyyteen.
 |
| Himoksen fiilikset |
 |
| Leivontaa käsi paketissa |
Pohjoisen kierros 29.7. - 4.8.
Kun Åren reissu ei toteutunut, varasin Levin kisan ympärille noin viikon lomaa. Ensimmäisenä päivänä ajoin Jyväskylään, missä oli tarkoitus päästä dirtille ajamaan. Sää oli kuitenkin sen verran kurja, että hyppyhommat piti skipata ja suunnata illaksi Laajavuoreen. Laajavuoressa oli tehty paljon hommia uusien hyppyreiden kanssa, mutta märällä säällä, pitkän tauon jälkeen ja flättipolkimien kanssa sekoilun takia, en oikein saanut ajotuntumaa aikaiseksi. Suurin osa hyppyreistäkin tuntui aika haastaviksi rakennetuilta, enkä oikein jarrut auki niihin uskaltanut ajaa.
 |
| Kesäreissulle |
Pakkasin ajopäivän päätteksi kuraiset kamat auton perään ja suuntasin nokan kohti pohjoista. Yövyin matkalla teltassa ja pääsin torstai-iltapäiväksi Levin bikeparkiin, missä Ville ja Janne olivatkin jo odottelemassa muutaman laskun ajaneena. Itse lähdin tietenkin takki auki mäkeen ja vedin heti ensimmäisellä tai toisella laskulla märällä laiturilla kumoon. Taisin murtaa varpaani kaatuessa ja laudoilla liukuminen sai aikaan mukavan turvotuksen ja mustelman lonkkaan, mikä on näin useamman kuukaudenkin jälkeen hieman kipeä. Kengästäkin meni solki rikki, mikä piti jollain purkkaviritelmällä korjata ja tietenkin ajofiilis laski pohjamutiin. Pari rauhallista laskua alle ja ajo alkoi lopulta taas vähän maistumaan.
 |
| Takki auki |
Itse kisa Levillä meni rannemurtuman takia toipilasasenteella, enkä tuloksilta kummia odotellut ja jäinkin jonnekin 70. sijan paikkeille. Kisaaminen oli hiukan pakkopullaa, mutta oli mukana sentään muutama erikoiskoe, joiden aikana sain kokea riemunkiljahduksia aiheuttavaa ajonautintoa.
 |
| Levin kisa - Kuva: Mika Salminen |
Yövyimme kisan jälkeen vielä Kittilässä, mistä jatkoin yksin matkaa sunnuntaina Ylläkselle. Ylläksellä oli hissien kanssa hieman hässäkkää, mutta vajaa tunnin odottelun jälkeen mäkeen vihdoin pääsi. Ylläksellä en ollut aiemmin käynyt ja reitit olivat mukavasti erilaisia kuin etelän bikaparkeissa. Reittejä ei ollut montaa, mutta tarpeeksi ajettavaa yhdelle päivää. Kisaamisen pakkopullafiilis oli jäänyt taakse ja ajaminen oli koko päivän todella mukavaa. Muutama laskun jälkeen tapasin parkkipaikalla Nikon, jonka kanssa ajelimme yhdessä loppupäivän.
Reissun, tai oikeastaan melkein koko kesän 2015 hengen mukaisesti oli märkää ja sateista ja tyrkkäsin taas märät ajokamat auton perään. Keittelin Ylläksen parkkiksella vielä pöperöt ja suuntasin nokan kohti etelää. Olin ajatellun mennä maanantaina katsastamaan Ouluun Hovisuon dirtin.
Yövyin matkalla jossain hyttysten valloittamassa pöpelikössä ja ajoin aamulla perille asti Ouluun. Löysin dirtin, mutta harmikseni se oli melkein kokonaan veden vallassa. Pattisuora oli märkä, pikkulinja oli epämääräisessä kunnossa ja iso linja näytti kylmiltään liian hurjalta.
 |
| Hovisuon dirtti. Märkää. |
Menin viereiseen betoniparkkiin ajelemaan yksikseni hetkeksi ja tapasin siellä 12-vuotiaan Kallen. Kallen kanssa sessioimme jonkun aikaa parkin hyppyjä ja aurinkokin rupesi paistamaan. Päivän päätteeksi kävimme tutkailemassa dirttiä uudestaan ja kun aurinko armas oli sen verran maata kuivattanut, pystyi isoa linjaa jo ajamaan. Tai no, mitä nyt muutaman kerran ajoin ensimmäistä hiekkanokkaa ja lopuksi sen jälkeisen vanerinokankin kerran. Viimeinen vanerinokka oli sen verran reikäinen, ettei sitä voinut kuvitellakaan ajavansa.
Hovisuon jälkeen mietin hetken seuraavaa siirtoani. Tiistaiksi oli tarkoitus mennä Sappee Bikeparkiin, mutten kuitenkaan suoriltaan niin pitkälle jaksanut ajatella samana iltana ajavani. Googlettelin hetken ajopaikkoja. Löytyi dirttiä Kuopiosta ja jokunen bmx-rata. Järkevimmältä ratkaisulta reitin kannalta vaikutti Laukaan bmx-rata. Rata oli melko pieni verrattuna esimerkiksi Kivikon rataan, mutta sen takia itselleni tosi mukava ajaa. Löytyi paljon tuplattavia ja manualilla ajettavia patteja, joitta ehkä isommalla radalla en olisi uskaltanut tai osannut ajaa. Radalla oli paljon lapsia ajelemassa, mikä oli välillä ehkä hieman hankalaa, kun radan ajosuunta ei ollut aina selvä, tai sitten keskelle rataa pysähdyttiin seisoskelemaan. Laukaalla tuntui olevan outo tyyli, ettei (ajajien vanhemmat tai ajamassa olleet lapset) puhuneet tai kuunnelleet muukalleet muukalaisen juttuja ollenkaan.
 |
| Laukaan bmx-rata |
Pumppailin reiteni tyhjäksi bmx-radalla ja lähdin ajelemaan Sappeen suuntaan. Löysin taas jollain epämääräisellä logiikalla mukavan telttailupaikan ja pistin leirin pystyyn. Heräsin jossain vaiheessa junan kolinaan ja aamulla selvisikin, että aivan telttani vieressä oli raiteet ja heti raiteiden toisella puolella järvi, mihin pulahdin aamu-uinnille. Leiriä kasatessani paikalle tuli laitesukeltajia, eli paikka lienee joku spotti alan harrastajille.
Tiistaina ajoin Sappeelle ja kun viime vuotinen Sappeen endurokisa jäi kämmenmurtuman takia väliin, olin paikalla ensimmäistä kertaa. Ajelin jonkun aikaa yksin ja onnistuin valloittamaan paikan isoimmat hyppyrit. Hyppyrit olivat sen verran isoja ja rauhallisia, että niistä uskalsi pikku hiljaa ajaa kovempaa pelkäämättä pyörän sinkoamista epämääräisesti. Olipas mukava tunne, kun sai vihdoin lentää! Laajavuoressa oli ollut hankalaa ja tuntuma hukassa, eikä muissa reissun pisteissä kovin kummoisia tai isoja hyppyreitä ollut ollut.
Jossain vaiheessa ajauduin Spessuilla ajaneiden veljesten kanssa jutuille ja loppupäivän ajelimme yhdessä. Oikein mukavia reittejä ja hauska ajella.
Reissun viimeinen etappi oli legendaarinen Tampereen Mustavuoren dirtti, minne ajoin Sappeen jälkeen iltapäivällä. Sain taas ajoseuraa, tällä kertaa 14-vuotiaista kuskeista. Paikalla olisi vaikka miten paljo ajettavaa, jos vain rahkeet riittävät, joskin pientä kunnostusta siellä kaivattaisiin. Löysin pienen linjan, mitä uskalsin ajaa. Päivän päätteeksi ihailin tyytyväisen Mustiksen jyrkänteen reunalta iltataivasta ja hetken mietin vielä yöpyväni paikan päällä. Päätin kuitenkin lopulta ajaa yöksi kotiin, mutta olipahan reissu!
 |
| Pikku-Pessu ja Mustavuoren dirtti |
Paluu arkeen
Suomi-reissun jälkeen minulla oli vielä yksi vapaapäivä ja reissun innoittamana päätin lähteä valloittamaan Savelan ison linjan. Sehän meni hyvin. Lämmittelin ensin pikkulinjalla hetken ja kapusin isompaan vauhtitorniin testailemaan vauhdinottoa muutamaaan kertaan. Vauhti tuntui yllättävän hiljaiselta hyppyyn nähden, mutta kun hyppy oli siihen rakennettu, niin pakkohan sen oli olla ajettavissa. Pari kertaa hyppy jäi vajaaksi ja sitten päätin polkea vauhdinotossa ja ponnistaa täysillä. Pyörä lähti hallitsemattomaan linkkuun ja päädyin naama edellä ländiin. Silmälasit (onneksi olivatkin päässä..!) upposivat silmäkulmaan ja terveysasemalle tikkaushommiin. Reissu meni siis hyvin, paluu ei. No, joskus ne on ensimmäiset tikit ja mustasilmäkin saatava, joten olkoon sitten 32-vuotiaana.
 |
| Ylpeä poika |
Santa Cruz Enduro Series SM #4 Tahko 22. - 23.8.
Tahkon kisa on siitä tunnettu, että renkaita puhkeilee paljon. Varasin mukaani läjän vararenkaita ja erilaisia paikkaustarvikkeita. Kertooko sitten uskalluksen puutteesta tai hyvästä varustautumisesta, en onnistunut kaatumaan tai rikkomaan yhtään rengasta koko reissun aikana. Yleensä jokaisessa kisassa tai treenipäivänä tulee jokunen kaatuminen ja edellisinä vuosina Tahkolla rengasrikkoja on viikonlopun aikana tullut itselleni noin viisi.
Ajo tuntui hieman varovaiselta ja kunto loppui poljettavilla osuuksilla kesken. Varsinaista kisanautintoa ei tälläkään kertaa ollut, mutta kokonaisuutena ja hyvän mökkiseuran takia reissu oli mukava. Lopputuloksissa 50.
 |
| Tahko. Kuva - Antti Suokas |
Kalustopäivitystä, osa 1
Suomi-reissun jälkeen Specialized Enduro Expert Evossani alkoi olemaan aika paljon korjattavaa. Muutenkin olin alkanut epäilemään M-koon sopivuutta itselleni. Olin pari kertaa kisoissa istunut L-kokoisen Enduro 29:n selkään ja se oli tuntunut melko sopivalta lyhyellä stemmillä. Suurin syy oli kuitenkin täysi kyllästyminen kahden täysjoustopyörän rassaamiseen, joten päätin laittaa koko paketin uusiksi. Ensiksi luovuin Enduro Evostani ryöstöhintaan ja kasailin kierrätysosista tilalle Rocky Mountain Flow -jäykkäperän. Innostuin Flow'sta sen verran, että päätin endurosarjan viimeisen osakilpailun ajaa jäykkäperäsarjassa.
Alla pari videoa Rokin kunniaksi
Santa Cruz Enduro Series SM #5 Sappee 19. - 20.9.2015
Sappeen kisaan lähdin melko stressittä, koska jäykkäperäisellä ajaessa ei ollut varsinaisia vertailukeinoja omiin vanhoihin, tai muiden täysjoustolla ajavien tuloksiin. Tai no, mitä nyt Ville oli päättänyt, ettei minulle aio hävitä.
 |
| Let's enduro! |
Sappeella oli yli 200 kisaan ilmottautunutta ja kun saavuin paikalle, kisatoimistoon oli jo melkomoinen jono. Päätin lähteä ajamaan treenipätkiä ilman kisalappua. Tapasin Villen ja muut sankarit ja lähdimme leipomaan märkiä kivikkopätkiä. Olin lähtenyt flättipolkimilla liikenteeseen, kun olen jo pitkään halunnut oppia ajamaan moisilla. Jalat lipsuivat koko ajan polkimilta epätasaisessa röykytyksessä, mutta sinnittelin melkein treenipäivän loppuun, ennen kuin suostuin laittamaan lukot alle. Sittenhän ajaminen helpottui n. 50%.
Treenipäivän alussa hissijono oli kohtuullinen, mutta kun toimiston jono purkaantui mäkeen, lopetimme hissin käyttämisen kokonaan. Pahimillaan hissijonossa oli mennyt kuulemma puolikin tuntia. Hissiä tai ei, treenipäivänä ajaminen oli niin hauskaa, että tunkkasin vielä päivän päätteeksi muutaman kierrokseen kisaan kuulumatonta bikepark-pätkää.
Sain kisaan pelinumeron 47, mutta jättäydin heti lähtöleimauksen jälkeen sivuun odottelemaan Villeä. Olin ajanut yhden pätkän lämmittelyksi, sekä käynyt asfaltilla polkemassa mutaman mäkivedon. Kylmä siinä noin tunnin odottelun aikana silti tuli. Eipä käy kateeksi isoilla numeroilla ajavia kuskeja.
 |
| Sappee - kuva: Antti Suokas |
 |
| Ville roostaa bermit sileiksi - kuva: Antti Suokas |
Periaatteessa jäykkäperällä oli tosi mukava ajaa kisa, mutta ehkä jo puolen välin kohdalla alkoi tuntumaan, että paukut oli käytetty loppuun. Yllättäin jäykkäperällä ajaessa jyrkät ja tekniset alamäkikohdat eivät olleet niitä haastavampia, vaan kaikki epätasaisella poljettava. Tähän lisäksi hieman liian innokas tunkkailu ja ajelu treenipäivänä, niin kisa oli heittämällä raskain ajamani endurokoitos.
 |
| Raskasta on |
Ajoimme Villen kanssa koko päivän peräkkäin ja speksailu oli kova, kuinka paljon ek:n maalissa toista joutui aina odottelemaan. Ville taisi kaatua jonkun kerran enemmän kisassa kuin minä, mutta sai minut taas melkein kiinni yhdellä poljettavammista pätkistä. Lopputuloksissa nielin karvaan palan, sillä hävisin Villelle kahdella sekunnilla. Jäykkäperäluokassa oli kuusi osallistujaa, joista olin toinen. Viiden häntäpään kisaajan suhteen oli hieman tiukempaa, mutta Markku "The Ship" Alus vei voiton kevyellä 6 minuutin marginaalilla, sijoittuen yleisessä sarjassa 16:ksi. Respect!
 |
| Ensimmäinen podium-paikka Tres Durosille! - kuva: Ville Väätäinen |
Offseason
Innostuin loppukesän ja syksyn aikan enemmän juoksuhommista. Pyörähommat saa toistaiseksi jäädä hauskanpidoksi ja fiilistelyksi ja lähes kaikki kuntotreeni tapahtuu nyt ilman pyörää. Sain -50% -kupongin Amersportsille ja ranteeseen ilmestyi Suunto Ambit3 Peak, jolla saa treenidataa hyvin talteen. Tres Durosin offseasoniin kuuluu myös Recon Ronin leukaohjelma, eli leukoja vedetään perkuleesti. Kalustopäivitys saatettiin loppuun, kun hain Porvoon Pyöräkeskukselta Pessun S-Works Enduro 29:n rungon ja kasasin Metukasta isälleni 60-vuotislahjaksi pyörän.
 |
| Metukka 3.0 lähdössä maailmalle |
 |
| Pyöräily on HAUSKAA - Kuva: Ville Väätäinen |
Tres Duros aktivoitui syksyllä jäsenmäärän kasvatuksella ja aiempaa useammilla yhteislenkeillä. Manageri-Ville puuhailee
Trek-Lundberg Racing Teamin kanssa, ja toiminta on
Tres Durosin hiljaisesti suojelemaa. Itse olen lähdössä joulukuun alussa taas viikoksi Teneriffalle ja Tres Durosin kevätretki on suunnitteilla perinteisesti kevättalveksi.
 |
| Rekki-pojat Osku ja Juuso sekä Manageri |
