Tapasimme Mustavuoren parkkipaikalla, mistä piti suorittaa erittäin lyhyt siirtymä hyppyreille. Meinasin vielä käydä hakemassa työkaluni läheiseltä pumptrackilta, mutta joku hävytön oli vienyt haravani ja lapioni. Mtb-miehen lapio on pyhä, mutta sitä joku ei ilmeisesti tiedä! No, ämpäri oli sentään jätetty jemmaan, missä muidenkin kamojen piti olla.
Ensimmäinen sessioimamme hyppyrin oli talven jäljiltä yllättävän hyvässä kunnossa. Pari kourallista hiekkaa nokalle, hieman taputtelua ja homma oli ready to go. Viimeksi kun olin hyppyriä ajanut, maa oli märkä ja muutama metri ennen nokkaa oli lätäkkö. Silloin sai polkea kunnolla, että vauhtia sai tarpeeksi. Nyt maa oli kuiva ja ensimmäiset hypyt losahtivat alastulosta yli. Gäppiä hyppyrissä on 3-4 metriä, mikä Italian vauhtien jälkeen tuntui aika mitättömältä, kun taas lähimetsien mittakaavassa kyseessä on ihan reilun kokoinen loikka.
Hetken hypittyämme ja linkkuja treenailtuamme siirryimme viereisille hyppyreille, joita on kaksi peräkkäin. Aloitin niiden rakentamisen joskus dirttipyörää silmällä pitäen. Ensimmäinen oli hieman pidempi ja loivempi ja toisesta oli tarkoitus tulla melko lyhyt, mutta reilusti ylös heittävä hyppyri. Kyllä sitä jälkimmäistäkin hyppiä pystyi, mutta alastuloa olisi pitänyt vielä kasvattaa melko roimasti ja nokkaakin korottaa ja jyrkentää.
Ajoimme hypyt muutaman kerran läpi, mutta totesimme, etteivät sinällään toimi ja dirttihyppyjä voisi käydä muuallakin ajelemassa. Ensin siirsimme jälkimmäisen hypyn alastuloa puolisentoista metriä kauemmas ja loivensimme hypyn nokkaa hieman. Gäpistä tuli sen verran pitkä, että tarvittavilla vauhdeilla ensimmäinen hyppyri oli taas aivan liian äkäinen, joten senkin nokkaa piti hieman loiventaa. Hyvähän siitä lopulta tuli, vaikka kaksi peräkkäistä hyppyriä hieman haastava onkin, kun välissä oleva tila ei hienolle kourulle ole kokonaan kaivettu. Eikä kaivettu nytkään, kun ei työkaluja ollut.
Sessioimme vielä molempia hyppypaikkoja hetken ja lopuksi menimme pumptrackille sekoilemaan. Erikoisia hyppylinjoja ja tuplauksia havittelimme, mutta homma ei ollut kovinkaan suuri suksee. Suksee oli kuitenkin ajon jälkeiset pitsat terassilla.
Päivän päätteeksi huomasimme, että päivälleen vuosi sitten olimme olleet samoilla paikoilla ajamassa, silloin oli Kari ja Mark'kin mukana. Näin ollen 21.4. nimetään vuotuiseksi Itä-Helsinki -päiväksi, tervetuloa ensi vuonna mukaan!
Kasailen pikkuhiljaa Itä-Helsinki -aiheista videota, joten päivän hommista ei voi liikaa vielä julkaista, mutta tässä pientä materiaalia niin tältä päivältä kuin myös vuoden takaa.
-Jäsen S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti