Tres Duros Riding Society: Santa Cruz Enduro Series 2016 SM1 Messilä

Mtb-enduron SM-sarja pyöräytettiin käyntiin viime viikonloppuna Messilässä. Osallistujia oli yhteensä yli 250, aurinko paistoi ja kisa oli kokonaan hissitön. Erikoiskokeita oli yhteensä 7 eriä, mikä asetti jo treenipäivälle omat haasteensa. Kisassa sitten ajettiin yhteensä 11 pätkää. Siirtymineen kisareitti oli n. 30 km ja nousumetrejä tuli tuhatkunta.

Menin Messilään jo perjantai-iltana ja Janne oli laittanut saunan lämpimäksi. Kisavalmistautuminen alkoi kuitenkin heti paikalle saavuttua, kun takarengas oli päässyt tyhjenemään. Vanteena Spankin Subrosa, joka ei ole varmaan kuullutkaan tubelessista, mutta sellaista olen kyllä litkujen kanssa aiemminkin käyttänyt onnistuneesti. Ei muuta kuin ilmaa sisään, kovaa ravistelua ja kävin pitkin iltaa ajelemassa pientä ympyrää pihalla.

Lauantaiaamuna rengas oli kova, tapasimme Trekki-pojat kisakeskuksella ja lähdimme kisareitille. Ajoimme alkuun pari pätkää isommalla porukalla, mutta jäimme niiden jälkeen hinkkaamaan ratoja rauhassa Jannen kanssa kahdestaan. Ykkönen oli aiemmilta vuosilta tuttu pätkä. Reitti alkaa lyhyellä poljettavalla sileällä pätkällä, sitten avointa rinnepätkää muutaman mutkan verran ja siitä metsään. Metsäosuus nousee rinteestä hieman ylämäkeen, missä vauhti hidastuu ja noin sadan metrin verran joutuu reijottamaan vauhtia, kunnes jokseenkin kivikkoinen ja juurakkoinen alamäki jatkuu lopun rinnemutkiin asti.

Ykkösen jälkeen oli pitkähkö siirtymä Tiirismaalle. Tiirismaan pätkät olivat myös tuttuja edellisiltä vuosilta. EK2 on ollut Messilän kisan suosikkipätkiäni. Sopivasti poljettavaa, offcamber-mutkittelua ja flow'ta. Muutama kivi matkalle mahtuu, mutta pääasiassa rata on melko sileää. Lopussa on kymmenen metrin mutalillukko ennen maalia, mutta se ei pätkää pilaa. EK2:n maalista tulee aika pitkä siirtymä risteykseen, mistä pääsee takaisin kakkoselle tai sitten EK3:lle ja 4:lle. Muutaman linjavalinnan takia otimme toisen vedon kakkoselle ja uhrauduimme ajamaan siirtymän uudestaan.

EK3 oli melko suoraviivainen alamäkipätkä. Juurakkoa ja kivikkoa on ripoteltu koko matkalle tasaisesti. Hieroimme alkuosuudella yhtä mutkaa vähän, mutta päähuomio kiinnittyi lopun offcamber-kivikkoon, joka jo viime vuonna aiheutti melkoista päänvaivaa. Tänä vuonna oli sentään kuivaa, mutta ei sitä kivikkoa ja sen jälkeistä tiukkaa mutkaa saanut silti puhtaasti saatikka vauhdilla ajettua.

Nelonen lähti samasta paikkaa kuin kolmonen, mutta oli luonteeltaan melkoisen erilainen. Reijomestarin erikoinen numero yksi. Kisavauhdilla pätkä kesti yli kolme minuuttia. Selkeästi suurin osa oli tasaista ja jäykkäperällä jatkuvasti pompottavaa poljettavaa. Polku on ollut osin ilmeisesti aika vähällä käytöllä, eikä turpeen seasta nähnyt kaikkia epätasaisuuksia. Siinä sitä sitten yrittää poljeskella, kun vauhti tökkii yllättäin vähän väliä. Toki matkalla on myös muutama lyhyt ja mukava alamäki, mutta maalissa kyllä huomaa polkeneensa. Logistisesti EK oli fiksu, koska viime vuodesta poiketen Tiirismaalta ei tarvinut polkea pelkkää siirtymää takaisin Messilän reiteille.

Lounas terassilla. Kesä.

EK5 oli sitten toista maata. Alusta loppuun vauhdikasta alamäkeä. Ensimmäisten mutkien jälkeen maan seasta pilkottaa pieni kallionypy, mistä vauhdin kanssa tulee dropattua jonkin verran. Rata on pääasiassa nopeaa ja kovaa pohjaa, mutta oli siellä kaksi melko tiukkaakin mutkaa, joissa oli pehmeää rantahiekkaa. Joku ohikulkija kertoi katselleensa toista näistä mutkasta hetken ja laski kymmenen kaatunutta. Itse sentään osasin jarruttaa, enkä tötöillyt näissä mutkissa treenien tai kisan aikana kertaakaan. Toisella treenivedolla takarengas sihautti ilmaan pihalle kallionypyn dropissa, mikä aiheutti pientä huolta rengas-vanne -kombon toimintaa kohtaan. Takarenkaanahan minulla oli Ardent 2.25" L.U.S.T., joka on ilmatilaltaan ehkä vähän pieni, mutta rungoltaan tukeva ja hyvin rullaava. Uusia renkaita en kehtaa ostaa, kun vanhatkaan eivät meinaa mahtua hyllyyn ja tuo tuntui rullaavuuden ja kestävyyden suhteen parhaalta vaihtoehdolta Messilän kisaan.

EK6:lle poljettiin taas siirtymää päinvastaiseen suuntaan kuin Tiirismaalle. Siirtymän jälkeen odottaisi saavansa palkinnon ja niinhän me saimmekin. Pätkä alkoi melko tasaisella poljettavalla pehmeässä turpeessa ja pompottavassa kivikkojuurakossa. Sitten sitä samaa jatkui ja kun metsästä päästi pois hakkuuaukealle ja alkoi hetkeksi saamaan vähän vauhtia, vastaan tuli tasainen kivikko, mitä piti leipuroida suurin piirtein kävelyvauhtia. Sen jälkeen taisi olla kaksi mutkaa polulla ja loppu alamäki oli pääosin hiekkatietä. Välissä oli niittyaukea viettävässä mäessä, jossa sai antaa reijoa makunsa ja kivunsietonsa mukaanan. Kikkelipätkä, kuulin jonkun sanovan. Kutosen jälkeen kävin vaihtamassa satulatolpan jäykkään, kun juuri ennen kisaa vaihdetut muovipalat Tmarsin tolpan sisällä olivat murtuneet ja tolppa heilui ja kiertyili liikaa.

Onnellinen enskapoika - Kuva: Janne Soivio

Viimeinen treenipätkä, EK11, antoi taas toivoa. Alhaalta katsottuna pätkä alkoi hissilinjan vasemmalla olevalta nypylältä. Alamäkirynkytystä alusta loppuun. Pätkällä huomio kiinnittyi lähinnä lopun laituriin, jonka olimme käyneet silmäilemässä ennen lounastaukoa. Tuloksen kannalta melko merkityksetön, mutta koko kisan ainoa kunnolla hypättävä kohta, joten pitihän se ottaa haltuun. Laiturin voi rullata alas, mutta hyvällä vauhdilla siitä pystyy tuplaamaan alastuloon asti. Tietenkin toiveissa oli, että tässä olisi kisan aikana kuvaaja paikalla. Ajoimme EK:n, lopun hiekkatietä lukuunottamatta, kahdesti. Treenipäivä oli paketissa ja sitten tuvalle saunomaan ja fiilistelemään Suomen peliä.

Innoissaan kisaamaan - Kuva: Ville Väätäinen

Kisa-aamu alkoi sillä, että sekä minun, että Jannen (asensi treenipäivänä Contin renkaan uudelle vanteelle) takarenkaat olivat tyhjinä. Saimme molemmat renkaat kyllä pitämään ilmaa, joskin Jannelta jäi aamukahvi siinä tohinassa juomatta. Ai, ai.

Kisan startissa oli maailman meininkiä. Motoriikka-Miikka juonsi lähdön ja haastatteli jokaisen reitille lähtevän pikaisesti ständin päällä. Jannella oli vähän isompi lähtönumero kuin minulla, joten sovimme, että ajan ykkösen omalla paikallani ja jään maaliin odottelemaan, jos vaikka joutuisin pumppaushommiin. Ja niinhän siinä kävikin. Noin puolessa välissä pätkää en kerinnyt keventää kiven yli ja rengas pääsi tyhjenemään hieman. Pystyin kuitenkin lähes täyttä vauhtia ajamaan loppuun. Juuri kun sain renkaan kovaksi, Janne saapuikin ja loppukisan ajoimme yhdessä.

Osku ottaa show'n haltuun - Kuva: Ville Väätäinen

Pääasiassa kisa meni hyvin ja ilman kummia kommelluksia. EK3:lla tötöilin jonkin verran, mutta niin varmaan suurin osa muistakin. Janne katkoi EK3:n ja 4:n välisellä siirtymällä vaihtajankorvakkeen ja siirtymä meni talutteluhommiksi. Tiirismaan paluumatkalla junioreissa ajava Eemil sai minut melkein kiinni. Tai siltä se ainakin kisassa tuntui, pätkäaikojen mukaan hävisin kuitenkin vain 4 sekuntia. Kovakuntoinen poitsu joka tapauksessa. EK5:llä droppasin taas saman kallionypyn päältä, kuin treenipäivänäkin. Kuului sihaus, mutta rengas ei kuitenkaan tyhjentynyt loppuun asti, eikä pätkällä tarvinut ihan hirveästi varoa. Maalissa rengas otti paineet takaisin ihan hyvin, mutta varmuudeksi laitoin läpipainettavan paikan vanteen reunassa olevaan reikään. EK6:n siirtymällä rupesi aikataulu hieman stressaamaan, koska 12.30 olisi tarkoitus aloittaa porukan lähettäminen toiselle kierrokselle numerojärjestyksessä ja teknisten ongelmien kanssa oli mennyt aikaa jonkin verran. Jos omaan lähtöaikaan ei ehtisi, olisi aikasakkoa luvassa. Kutosen startissa kuitenkin ilmoitettiin, että kun pätkän lähettäjä oli ollut hetken kateissa, kakkoskierroksen lähtöä siirrettiin puoli tuntia eteen päin.

Kuva: Edouard Kempi

Janne tykittää - Kuva: Tero Laine

Toisen kierroksen ensimmäisellä pätkällä pudotin ketjut alun rinneosuudella. Enpä ollut aiemmin jäykkäperällä ja nw-rattaalla moista saanutkaan aikaan. Rullailin rinneosuuden alas ja kun metsäosuudelle lähtiessä muutenkin vauhti hidastui, oli siinä luonteva paikka laittaa ketjut takaisin paikalleen. Pätkäaikojen mukaan siitä tuhraantui kymmenisen sekuntia ja perässä tullut Kalevi vähän hätyytteeli minua, mutta eipä saanut kiinni. EK10:llä, eli Kikkelipätkällä tuntui voimat alkavan loppumaan ja luulin kivikkoisessa polkemiskohdassa pysähtyväni kokonaan. Niitynkään poikki en enää jaksanut polkea kunnolla, mutta pätkäajassa jäin ykköskierroksen ajasta ainoastaan kaksi sekuntia. Päivän kruunasi EK11. Pätkä meni mukavasti ja loikkasin laituridropin, mutta eipä sattunut kuvaajaa paikalle.

EK11, loppuhuipennus - Kuva: Tero Laine

Oskar Vuori! - Kuva: Tero Laine

Jäykkäperissä olin 6. 15 tuloksen saaneesta ajalla 24:41. Aleksi Salomaa kurvasi voittoon yli kaksi ja puoli minuuttia nopeammin, mikä oikeutti yleisessä sarjassakin hienosti 27:ksi. Yleisessä olin itse 118. eli noin puolen välin paikkeilla. Yleisessä sarjassa otin karkeasti eniten takkiin poljettavilla pätkillä ja suoraviivaisemmat reitit ajoin sijoitustani paremmin. Toiselle kierrosta Tiirismaan Paluumatkalla paransin kyllä yllättäin aikaani 9 sekuntia ja olin 119. pätkäajoissa. Jäykkäperissä poljettavilla ajoin taas suhteessa tasaisemmin.

Osku pokkasi nuorissa ykkössijan ja oli yleisessäkin melkoisen kova 19. Juuso jäi 20 sekuntia top10:stä ollen 13. Villellä ja Jannella oli taas perinteinen päänahkojen jako, jossa Ville vei voiton sijalla 67, Janne taas 5 sekuntia hitaampana 71.

Kaiken kaikkiaan taas superhauska viikonloppu, vaikka välineistön kanssa pientä säätöä olikin. Himokselle taas muhkeampaa nakkia taakse ja entistä kovemmalla ryskeellä kivikoihin.