Viime lauantaina ajettiin Meri-Teijossa endurokauden lämmittelykisa. Kisa oli yksipäiväinen, eli treeniaikaa oli aamulle 9-11.30 ennen kisaa klo 12 (ellei sitten ollut petoksellisesti käynyt treenaamassa etukäteen) ja kaikki nousut hissillä. 5 eri pätkää, jotka yleinen ajoin kaikki kahteen kertaan ja EK4 ja EK2 vielä lopuksi kolmannen kerran.
Pakkasin kisakamat autoon jo torstaina. Olin pähkäillyt pitkään, lähtisinkö jäykkäperällä vai joustopyörällä. Kun aloin pakkaamaan, oli jo about päättänyt, että Ensio lähtee mukaan. Jotenkin siinä sitten kalkkiviivoilla katselin Primalia ja ajattelin, että kun jäykkäperällä on ollut enemmän fiilistä ajaa, niin sillä se kannattaa lähteä. Jäykkäperällä toki kisa saattaisi olla vähän raskaampi, mutta toisaalta taas sillä voisi keskittyä enemmän hauskanpitoon, kun joustopyörällä pitäisi ajaa täysiä. Niin, ja joustopyörällä joutuisi taas vertailemaan tuloksiaan muihin.
Meillä oli Villen kanssa tarkoitus ajaa yhdellä autolla Teijoon ja sovimme noutopisteen Espoon Ikealle 7.15. Siitä kerkeäisi ajoissa kisapaikalle treenaamaan kaikki pätkät rauhassa. Villehän oli Rekki-poikien kanssa käynyt jo pätkät ajelemassa torstaina, mutta itse olisin mieluusti kapulan varressa heti ysiltä. No, sen harvan kerran, kun itse olen ajoissa, pyörittelin Primalia Ikean parkkiksella parikymmentä minuuttia, ennen kuin tiimi-Skoda poimi minut kyytiin. Eipä siinä, vaikka vähän myöhästyimme, kerkesin kaikki pätkät treenata lämmittelykisan tarpeisiin hyvin.
 |
| Noutopiste |
Pari ensimmäistä treenipätkää tuntuivat ihan kamalilta. Ajoin koko talven avopolkimilla, mutta kisaan ruuvasin lukot paikoilleen. Jäykkäperä pompotti kamalasti, lukkopolkimet tuntuivat pelottavilta ja ykköspätkän poljettava alkui imaisi reidet tönköiksi jo ensimmäisen kolmanneksen kohdalla. Kahden treenipätkän jälkeen hain kisatoimistolta kisanumeroni ja poimin Villen matkaan. Sen jälkeen kroppa alkoi lämpenemään ja ajo tuntumaan mukavammalta. Enhän minä Villen perässä pysynyt ollenkaan, mutta jäykkäperällä ajaessa tuntuu, ettei vauhdista tarvi stressata. Kunhan selviää.
 |
| Jäykkisreeniä - Kuva: Tuomo Eloranta |
Itse kisa meni melko mukavasti. Lähtönumeroni oli 33, mutta lappu oli hukassa, tai mennyt vahingossa jollekin muulle kuskille. Sain ison numeron, mutta pääsin kuitenkin lähtöleimaan omalla paikallani. Jännitin vähän, pärjäisinkö jäykkiksellä ilman ohituksia. EK2:n löysässä bermissä kaatumista lukuunottamatta ohituksia ei tullut. Ja siinäkin jäin ehkä turhaan odottelemaan, että Kumpusen poika pääsisi hidastelematta ohittamaan minut. Pätkillä riitti reisiä sen verran, mitä jäykkäperän pompottelussa kerkesi polkemaan. Muutaman ajolinjan olisin voinut muistaa paremmin, mutta tuskin niissä aikaa sen kummemmin todellisuudessa meni.
 |
| Iso pelinumero, mutta sain lähteä kisaan omalta paikaltani 33. |
 |
| Kuva: Tuomo Eloranta |
 |
| Kuva: Tuomo Eloranta |
Matti Lehikoinen voitti yleisen kisan ajalla 18:15.64. Oma aikani oli 23:42.69, yleisessä sarjassa 86. sija ja jäykkäperissä 4. kahdeksasta osanottajasta. Jäin ht-sarjan voittajasta Kristian Korpista n. kolme ja puoli minuuttia. Ville ajoi elämänsä tuloksen, yleisessä sarjassa 35:ksi reilu kolme minuuttia kärjestä. Flättipolkimet ja tarvitreeni jäköjään toimivat! Osku oli nuorten sarjassa 2. ja yleisessä hienosti 24., vaikka onnistui kaatuilemaan ja vääntämään tankonsa, sekä yksi maalileima piti hakea uusiksi. Juuso oli flunssaisena, kaatui EK1:llä ja jätti kisan kesken. Tuloksista sen verran, että lentokenttäsekoilujen takia kisa jouduttiin ajamaan vanhoilla ajanottosysteemeillä ja aika moni kuski jäi ilman kokonaistulosta. Harmi.
 |
| Osku nuorten kakkosena |
Tästä sitten täyttä höyryä kaksi viikkoa eteen päin varsinaisen sarjan avaukseen Messilään. Siellä ajetaan kokonaan ilman hissiä. Itse jatkan jäykkistelyä ja Rekki-pojille potkitaan vieläkin kovempaa hönkää varsinaisiin kisoihin.
 |
| Tres Duros Riding Society |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti