Yläpeltiä veljet yläpeltiä! Osa 1

Kuten jo aiemmin kerroinkin on tekstit pilkottu shuttle-päiviin ja omatoimipäiviin. Omatoimipäivinä shuttlen sijasta laitetaan reiskat pyörimään ja noustaan lihasvoimin mäen päälle. Näinhän me pojat sitten tehtiinkin.

Kahden päivän shuttlauksen jälkeen koitti sitten aamu jolloin otettaisiin miehestä mittaa. Itsellä ei ollut oikeastaan minkäänlaista kokemusta pidemmistä kiipeilyistä, Samuli sen sijaan oli jo vanha konkari Teneriffan reissuiltaan. Reitiksi valikoitui Superenduro Short niminen reitti, jossa ajetaan kolme Superenduron erikoiskoetta. Gps-trackeja Finalen alueelle löytyy bikehotelsfinaleligure.it sivustolta monenlaisiin tarpeisiin ja mekin latasimme garminiin sieltä reittikartat valmiiksi.

Itse kiipeäminen alkoi parin kilometrin päästä hotellilltamme. Reittiprofiilin mukaan kaikki päivän nousut olisivat n.300 metriä merenpinnasta ja aikaa yhden raapaisuun kului tunnin verran. Nouseminen ei itsessään ollut mitenkään rankkaa vaan itse asiassa aika leppoisaa, suhteellisen loivaa asfalttiserpentiiniä muutamalla jyrkemmällä nousulla ryyditettyinä. Kunhan vaan pitää vauhdin leppoisena voi touhusta jopa nauttia.

Reittikartta ja profiili

EK 1
Jouduimme hetken aikaa etsimään starttipaikkaa. Ilmeisesti viime vuosina reittiä ei ole kisassa ajettu, koska lähtöpaikka oli hieman umpeen kasvanut. Itse reitti oli sitten aika kiviperäistä, jossa oli useita tiukkoja switchbackeja jyrkissä kohdissa. Pari kertaa joutui jalkautumaan, kun jo lähtötilanteessa näytti, ettei se 29er käänny mutkista edes hyvällä tahdolla. Välittömästi laskun jälkeen tuli mieleen, ettei lasku ollut kiipeämisen väärti, mutta nyt kun hetki on kulunut olisi reitti mukava laskea uudelleen, kun tietää mitä odotettavissa ja voisipa sitä kaksysiä yrittää niihin mutkiinkin taivutella.

Oka syöttää kivikkoon

"Jos mä laitan keulan tohon"

EK 2
Kakkoselle noustiin samaa siirtymää, kuin ykköselle joten ei muuta ku kypärä reppuun ja yläpeltiä valloittamaan. Reitti oli hieman edellistä helpompi, loivempi ja pidempi. Ehdottomasti ajamisen arvoinen. Toki tälläkin reitillä oli muutamia jyrkkiä teknisiä kohtia, mutta en nyt ainakaan muista reitin mitään kauhunpaikkoja sisältäneen.

Samuli opettaa Okalle kartanlukutaitoja

Kakkosen varrelta löytyi paljon luolia.
Mitä lie nuijamiehiä siellä ennen asunut

Kakkosen jälkeen oltiin sovittu, että pidetään lounastauko jonka jälkeen jatketaan päivän päättävälle reitille. Kakkonen kuitenkin laski jonnekin hornantuuttiin, josta emme onnistuneet ravintolaa löytämään. Muutettiin sitten suunnitelmaa lennosta ja nautiskeltiin lounaaksi pastan sijaan 300 nousumetriä. Siirtymä itsessään oli aiemmasta poiketan huomattavasti vaihtelevampi. Välillä mentiin mukavaa peruspolkua viinitarhojen reunamilla, välillä asfalttia ja olipa reitillä ihan rehellistä kärrypolkuakin. Liekö ravinnonpuuttesta johtuvaa, mutta tällä siirtymällä ei enää huumoria irronnut ja kaikki tyytyivät jauhattamaan alakuloinen ilme kasvoillaan loputtomalta tuntuvaa siirtymää. Jossain kohtaa ehdottelinkin taukoa homman muututta yksitoikkoisesti, mutta Samuli eväsi pyynnön äreänä. Suunnon näyttäessä korkeudeksi 300m eteemme ilmeisty plaakaati ravintolasta ja vielä bikers menua olisi tarjolla. Suunnitelmat muuttuivat jälleen ja tyytyväisinä kiskoimme pastaa naamariin ja tyytyväisinä iloittelimme jäljellä olevat nousumetrit.

Selfie kesken leipomisen

EK 3
Päivän paras. Vauhdikasta ja smoothia menoa alusta loppuun. Reitin alussa kastelimme renkaamme lätäkössä ja välittömästi tämän jälkeen oli muutaman metrin mukulakiviosuus alamäessä. Jätkät meni reunalta, mutta mä liukastelin mukulakivillä takarengas eturenkaan vieressä, mutta pystyssä selvittiin. Sellainen hetkellinen oho eiku - hetki. Noin puolessavälissä reittiä päädyimme asfalttitielle, jossa arvelimme jo ajettavan loppuneen, mutta mitä vielä. Garminin avulla löytyi polun alkua ja taas mentiin. Ohi viinitarhojen me kiidimme, kapeaa ränniä, jossa molemmilla puolilla oli kivimuuri. Riittävän tilava ajamiseen, mutta pimeisiin mutkiin taitellessa jännitti, että mikähän mummo sieltä eteen sieltä pyörähtää. Ei kuitenkaan pyörähtänyt, upea reitti kaiken kaikkiaan!

-V-