Maanantai

Laitoin eilen Metukkaan XC-renkaat alle, koska sunnuntaina olisi tarkoitus ajaa Korso MTB:n 64 kilometrin matka. Takarenkaan virkaa toimittava Continentalin Race King ei toki noussut tubelessina vanteelle, joten sisurilla mentiin.

Halusin tänään testata rengastusta ja tarkoitus oli ajaa Hallainvuoren ja Länsi-Herttoniemen polkujen kautta töihin. Lähdin Hallainvuoressa tuuttaamaan metsäalueen läpi menevää Strava-pätkää. Rullaavilla renkailla hurja vauhti päällä ja noin puolessa välissä reittiä oksa raapaisi silmää. Lasit oli nenällä, nimenomaan nenän päässä, eikä silmien edessä, joten pääsy silmään oli esteetön. Taukohan siitä seurasi ja metsä kaikui voimasanoja. Olin pari vuotta aiemmin päättänyt, etten ikinä enää ajaisi ilman laseja, mutta kai lasien mallilla ja sijainnilla suhteessa silmiin jotain väliä näköjään on.

Näissä tunnelmissa 2012 Pivot Cupin Helsingin kisan jälkeen

Pienen huilailun jälkeen silmä tuntui paremmalta ja jatkoin maatkaani ongelmitta melkein koko Herttoniemen ulkoilualueen loppuun asti. Melkein, koska takarengas alkoi tuntumaan tyhjältä. Hyppäsin pois pyörän selästä ja kun pyörä nojasi puuhun, sihahti koko takarengas tyhjäksi. Onneksi olin eilen ostanut paikkaustarvikkeet (mutta en sisäkumeja!) ja kampesin sisurin esiin. Löysin siitä kolme reikää. Paikkasin kaikki ja jatkoin matkaa. Ennen Kulosaaren siltaa jouduin pysähtymään kun silmä tuntui ärtyvän, enkä oikein nähnyt mitään. Rengaskin tuntui taas löysältä ja pumppasin sitä lisää.

Siitä se sekoilu sitten alkoi. Välillä pystyin ajamaan melkein normaalisti, välillä silmä oli niin kipeä, ettei tervettäkään silmää pystynyt käyttämään. Rengaskin taas tyhjänä. Kävin Kalliossa hakemassa uuden sisurin ja lähdin suunnistamaan työpaikkaa kohti, vielä kun jotenkin muka uskoin, että selviäisin sinne asti kertomaan ikävän tilanteen asiakkaalleni henkilökohtaisesti. Eihän siitä mitään tullut. Kaisaniemen puistoon pääsin, mutta siellä iski niin kova kipu silmään, että piti vain pysähtyä ja jäädä sokeilemaan.

Yritin soittaa terveysasemalle, mutta sain jätettyä ainoastaan automaattisen soittopyynnöön. Puolisokeana pyöräilin Kalasataman metroasemalle ja hyppäsin metroon. Metrossa terveysasemalta soitettiin ja selitin tilanteeni. Nenä ja silmä lattialle lätäkkönä valuen kuuntelin, kun ystävällinen hoitaja mäkätti, ettei työmatkalla tapahtuneet ongelmat heille kuulu. No eipä tietenkään.

Kävin sitten Itäkeskuksen Mehiläisessä, missä palvelu olikin astetta mukavampaa. Naarmu silmässä, alustavasti kolme päivää saikkua ja hieno paketti silmään.

Käyttäkää ihmiset kunnon laseja metsässä ajellessanne.

Eihän tämä merirosvolappua voita, mutta saa luvan kelvata..