Lapin taikaa - LEVI SM3

Kauden kolmanteen koitokseen lähdettiin vajaalla miehityksellä, Samulin painaessa nahkaa ruvelle kisahommien sijaan. Aloitin itse reissun jo viikkoa aiemmin suuntaamalla ensin pieneen leiritykseen Kuusamoon. Leville saavuin torstaina ja kävin noutamassa numerolaput kisatoimistosta. Tällä kertaa lähtönumerona 71. Kisatoimistossa paikalla oli myös Tapio esittelemässä uusinta innovaatiotaan Huck Norrisia. Kovasta kuumottelusta huolimatta jätin vielä uutuudeen odottamaan myöhempiä aikoja. Yleensä, kun jotain uutta ilmestyy olen suuna päänä sen heti hankkimassa, mutta tällä kertaa jätin kuitenkin hankinnan odottamaan myöhempiä aikoja.

Siellä ne on taas pitkin lattioita!

Kisaa edeltävänä iltana tein vielä hieman huoltotoimenpiteitä ja laitoin taakse uuden renkaan. Mikä hitto siinä muuten on, että maailman yksinkertaisimmassa työssä joku asia menee aina päin v..ttua? Joko rengas on väärinpäin vanteella, ei nouse vanteelle tai sitten litkut on pitkin lattiota. Tällä kertaa viimeinen vaihtoehto koitui kohtaloksi.
Epäonni renkaiden kanssa jatkui myös harjoituspäivän aamuna. Treffattiin Oskun kanssa aamulla 10.00 Levin Zero Pointilla josta nousimme hissillä ylös tarkoituksena ajaa EK 1. Päästiin yläasemalla, jossa edellisenä iltana asentamani takarengas pamahti pois vanteelta. Siinä sitten hätäpäissään heitin sisuria sisälle ja CO2 patruunasta ilmaa sisään, seuraavaksi hajosi sitten sisuri. No ei muuta kuin hissillä alas nostamaan rengasta takaisin vanteelle. Yllättävän kevyesti rengas sitten "nousi ja napsahti" vanteelle ja lähdin uudelle yrittämälle. Tällä kertaa pääsin 100 metriä ja taas kajahti! Sama rengas jälleen pois vanteelta! MITÄ????? No siinä sitten pähkäillessä tulin siihen tulokseen, että renkaan reunanauhan täytyy olla viallinen ja laitoin uutta kumia alle.

Ei pysy ei!

No nyt pysyi ja päästiin ajamaan Ek1. Tämän jälkeen ajoimme siirtymän bike parkin puolelle, josta hissillä ylös ja kohti Ek 4:sta. Rata oli vielä lähes neitseellisessä kunnossa ja leveästi merkattu, vähän väliä rengas löi vanteelle ja ihmettelin myös mutkissa miksi perä muljuaa alta. Pysäytin radan varteen ja rengashan se siellä tyhjänä möllötti. Uutta patruunaa repusta, ilmaa sisään ja taas mentiin. Pääsin melkein Ek:n loppuun kun taas oli rengas tyhjänä, aloin siinä sitten asiaa tutkimaan tarkemmin ja huomasin, että aamulla kun olin käyttänyt tubeless-venttiiliä irti niin se ei ollutkaan enää tiivistynyt kunnolla vannetta vasten ja sieltä se ilma sitten pääsi karkuteille. Tässä vaiheessa vitutti jo aika makeasti ja kaivoin taas repusta sisuria tilalle. Tietenkin kaikki Co2 patruunat oli tässä vaiheessa jo loppu eikä pumpusta tietoakaan. Onneksi paikalle kurvasi tuntematon sankarihahmo pumppu repussaan ja saatiin ilmat renkaaseen. Kiitos lainasta! Kello oli tässä vaiheeessa muistaakseni 12.30 ja olimme käyttäneen kahden radan harjoitteluun kaksi ja puoli tuntia. Nyt kiiresti hissille ja seuraavalle pätkälle! No sitten tulikin ukkonen ja hissi meni kiinni, eikä tietoa katkoksen kestosta ollut.

Hissijonoa ennen ukkosta.

Lähdettiin sitten tässä vaiheessa syömään. Siinä ruokaillessa jo mietiskelin, että jos harjoitukset oli tässä niin saa kyllä kisakin jäädä ajamatta. Päätin kuitenkin soittaa Suomen Mr.Endurolle (Sauli) ja kuulostella hieman loppupäivän suunnitelmia, josko hissin aukioloaikaa saisi pidennettyä. Ei saanut, mutta shuttlata sai! Sotapäälliköt olivat kokoontuneet ja päättäneet, että ylös saa nousta haluamallaan keinolla. No sehän tarkoitti sitten loppua Jarin ralliradion kuuntelulle ja värvättiinkin Oskun kanssa Jari meille kuskiksi. Shutlaamalla saatiin sitten harjoiteltua kaikki loput radat ja osa kahteen kertaan. Päivä oli pelastettu.
Ajajakokous oli määrätty pidettäväksi vielä samana iltana, enkä sitten jaksanut lähteä ajamaan välissä Kittilään vaan suuntasin Tarmon mökille, jossa Aki, Hösö, Jockum ja Tapio pitivät majaansa. Hösö oli keittänyt koko yön bolognese-kastiketta jonka jaolle itsekin pääsin. Kiitos! Siinä kokousta odotellessa sain myös tubeless-venttiilin tiivistettyä ja palasin siltäkin osin tälle vuosikymmenelle.

Ajurit kokoustaa!

Kisapäivän aamuna saavuin paikan päälle jo hieman jälkeen 9 kauhean tavaramäärän kanssa ja jäin odottelemaan mitä tuleman pitää.

Tämän verran tavaraa pakkasin kisapäivälle mukaan.

Kisa starttasi klo.10 ja itse pääsin reitille n.10.30. Ensimmäiselle ek:lle noustiin reisi-shuttlella ja siinä saikin mukavasti lämmöt päälle. Itse pätkä oli sama mikä edellisenä vuotena ja sisälsi mukavaa peruspolkua kivasti alaspäin viettäen. Olen huomannut, että ensimmäinen ja viimeinen pätkä on itselleni aina ajallisesti kaikkein huonoimpia, liekö ajan ne liian varman päälle. Niin myös tällä kertaa! Ek2 oli sitten sekoitus bike parkin sinistä ja mustaa rataa. Meni ihan reisille alusta saakka! Tunturissa oli aamusta sankka sumu ja näkyvyys huipulla oli muutaman metrin luokkaa, missasin alussa kaikki mutkat ja sitten jyrkällä sade oli syönyt vesiuria keskelle reittiä. Seliseliseli... Takaa tuleva karjaisikin tietä jyrkän osuuden jälkeen ja päästinkin sitten hänet masentuneena ohitse, loppupätkän pysyin kylläkin hyvin perässä, mutta reisillehän se meni tämäkin pätkä. Ek3 oli sitten sekoitus laskettelurinnettä, neitseellistä mustikkametsää ja bike parkin sinistä reittiä. Mokailin laskettelurinteen off cambereissa, mutta muilta osin ajo sujui jo normaaliin malliin. Ek 4 joka suuntautui etelärinteen puolelle oli sitten seuraavaksi vuorossa ja taas mokailtiin. Olin unohtanu miten se radan alku menikään ja meinasin jo lähteä 90 astetta väärään suuntaan, mutta viimeisellä hetkellä huomasin korjata kurssia oikeaan suuntaan. Muuten ihan ok ajo, mutta alkuosa jäi harmittamaan. Ek5 koostui samasta alusta kuin Ek2 ja haarautui sitten bike parkin uudelle reitille, jonka jälkeen jäljellä oli vielä hieman mustikkamättäiden seassa seikkailua. Tällä pätkällä en muista sen suuremmin mokailleeni, mutta ei sitä tarkoita ettenkö niin olisi tehnyt. Tämän jälkeen ensimmäisestä kierroksesta oli jäljellä vielä Ek6 ja siellä sitten taas mokailtiinkin oikein kunnolla. Ensin ajoin harhaan ja kävin tutustumassa miltä half pipe näyttää kesäkuosissaan ja sieltä noustuani ajoin rinteen off camberit varovaisesti lopettaen kuitenkin ajamisen viimeiselle porttiparille ja laskettelin sieltä satulassa istuen zero pointille yleisön osoittaessa suosiotaan. No ei ne oikeesti mitään suosiota osoittaneet vaan pikemminkin huusivat "aja loppuun asti v..un urpo! Maali ei siis ollutkaan siellä viimeisellä porttiparilla vaan pari sataa metriä alempana samassa paikassa mistä aamulla lähdettiinkin reitille. Siinä huoltotauolla seuraillessani huomasin, että muutama muukin sortui samaan virheeseen. Olihan siitä maalista mainittu järjestäjien toimesta aamulla, mutta sepä meni itseltäni totaalisesti ohi.

Kuva Joel Rossi

Toisella kierroksella ajettiin sitten samat pätkä uudestaan enkä niitä ala sen kummemmin tässä enää selostamaan. Mitään suurempia mokia ei enää sattunut, mutta ajokin oli sellaista tasaisen masentunutta. Lopputulokseksi sain lähtönumeroa vastaavan 71, enkä ole lainkaan tyytyväinen omaan suoritukseeni. No ei reissusta jäänyt pelkästään huonoja muistoja vaan Osku se ajoi Lundbergia maailmankartalle ja siinä sivussa oman sarjansa voittoon. Oskun aika oikeutti yleisessäkin sijalla 8!!!! Todella kova suoritus!

Oka pokkas koko potin!

#pojatsiinä

Kisareitistä jäi itselle hieman ristiriitainen fiilis. Tykkäsin kovasti ykkösestä ja nelosesta, mutta se mistä en tykännyt oli 2/5 ek:n alku joka ajettiin kisassa neljään kertaan! Jos se olisi ajettu kahteen kertaan niin tuskin se olisi omissa fiiliksissä noussut mitenkään merkittäväksi, mutta neljättä kertaa, kun tuuttasi siihen bermi-iloitteluun alkoi jo vähän tympiä. Kokonaisuutena kuitenkin hyvin järjestetyt kisat, seuraavaksi sitten vuorossa Tahko!

-V-