Napapiirin sankarit osa 2

Kisapäivän aamu starttasi sateisena, kuten muutkin reissulle sattuneet päivät. Jo perinteeksi muodostunut stressaaminen alkoi välittömästi silmien avaamisen jälkeen. Hädissään olin edellisenä päivänä vaihtanut rengastuksen aavistuksen verran pitävämpään ja mielessäni kiittelinkin päätöstä, koska vaikutti siltä, että liukasta tulee olemaan.

Yleisestikään aamupala ei ole päivän suosikkiannokseni ja kisapäivänä se ei todellakaan ole sitä. Olinkin miettinyt edellisenä päivänä, että syön väkisin aamulla yhden leivän ja Kätkätunturin kierroksen jälkeen tankkaan jotain lisää. Tutut ajatukset hiipivät väkisinkin mieleen "miksi mä aiheutan itselleni turhaa stressiä" varsinkin, kun Ylläksen bike park alkoi hiipimään potentiaalisena lauantaipäivän ajanviettona. Rippeet jäljellä olevasta mieskunniasta saivat kuitenkin pidettyä ajatukset linjassa ja kisoihin lähdettiin. Automatkalla Leville Janne antoi minulle tehtäväksi valita matkalle sopivat biisit ja täräytinkin eetteriin Gunnareiden Nightrainin, Welcome to the Junglen ja Volbeatin Still Counting, tällä kattauksella sain taiottua itsellekin hyvän fiiliksen ja stressi hellitti hieman.

Kuvasta poiketen eteen vaihtui Shorty ja taakse HR2

Startti tapahtui kärjen osalta klo 9 ja siitä sitten numerojärjestyksessä 20 sekunnin välein. Oma starttini tapahtui joskus ennen kymmentä. Startti tapahtui ison maailman malliin Battery-portin läpi kuuluttajan kajauttaessa ilmoille Kuusamon pojan nimen kaiken kansan kuultavaksi, ilmassa oli kosteuden lisäksi myös urheilujuhlan tuntua. Tahkottavana oli 10 kilsan siirtymä Kätkätunturille. Olin köyttänyt kypärän ja muut suojat reppuun kiinni ja varustukseni tuntui selässä samalta kuin armeija-aikojen polkupyörämarsseilla. Edellisenä päivänä siirtymä tuntui erityisen pitkältä, mutta nyt se tuntui menevän kuin siivillä. Olin mielessäni ajatellut sellaisen strategian, että varsinainen kilpailuni alkaa vasta Kätkätunturin jälkeen. En muistanut kummastakaan Kätkän ek:sta oikeastaan mitään yksityiskohtia vaikka yritin niitä illalla vielä videolta katsoa. Sopivasti heti siirtymän kärkeen alkoi myös sataa. Kätkän päällä tuuli melkoisesti ja huolimatta reippaasta alkulämmittelystä ennen starttia paleli melkoisesti.

Hermostunutta pelleillyä ennen starttia

EK 1

Starttasin reitille innokkaana ja yritin polkaista heti alkuun mukavan vauhdin päälle. Ajo oli koko ek:n ajan tökkivää, en muistanut mutkia ja suorilla yritin polkea aina mutkissa menetettyä aikaa kiinni. Reitin alussa oli tiukka oikealle kääntyvä mutka jota edellisenä päivänä pysähdyimme katselemaan. Nyt en mutkaa muistanut vaan syöksyin mutkan läpi kahden katajan välistä. Samuli heitti harjoituksissa puolitosissaan, että mitä jos ajaisi katajan läpi, no tulipa tehtyä sekin, ei tarkoituksella, mutta pysyin pystyssä enkä varmaankaan hävinnyt lainkaan aikaa. Muistamattomuudesta johtuen en uskaltanut myöskään ottaa reidestä ihan kaikkea irti, kun tarkkaa tietoa pätkän rasittavuudesta ei ollut.

EK 2

Ja tätähän sitä oli tullut kauhulla odotettua koko yö. Edellisen päivän puolivillainen harjoittelu mokailuineen aiheutti sen, että rakentelin tästä pätkästä itselle yön aikana melkoisen monsterin. Asiaa ei myöskään helpottanut, kun reitti muutenkin tuntui olevan kaikkien huulilla. Edellisestä päivästä muistin oikeastaan vaan mokaamani kivikon, yhden jyrkemmän kohdan ja loputtomalta tuntuneen keston. Strategiana oli laittaa reittä laulamaan heti pätkän alussa hyvän vauhdin saamiseksi ja lasketella seuraavaan poljettavaan kohtaan hyvällä vauhdilla. B-vaihtoehtoa en ollut miettinyt. Joka tapauksessa otin b-vaihtoehdon käyttöön, kun ryysäsin kyljelleen pusikkoon ensimmäisessä mutkassa, ENSIMMÄISESSÄ! Päästelin ilmoille muutamat vitut ja keräilin itseni pusikosta peläten, että milloin takaa tullaan ohi. Takaisin vauhtiin ja nyt alkoi sitten odottelu, että milloin se kivikko tulee. Ajo oli tuttua tökkivää, suorilla sen mitä uskalsin/jaksoin ja sitten mutkiin kaikki vauhti pois. Lopulta kivikko tuli ja nyt, kun sen pääsi ajamaan normaalilla vauhdilla niin eihän siinä oikeastaan mitään erikoista ollut. Kivikon jälkeen näin edessä olevan selän ja pääsin kajauttamaan ensimmäistä kertaa urallani "Tietä!", mahtava fiilis! No samassa kuulin, että myös minun takanani oli kuski odottelemassa omaa ohitusvuoroaan. Edellä menevä antoi minulle sujuvasti tietä (kiitos) ja aloin katselemaan sopivaa paikkaa, jossa päästäisin takanani tulevan ohi. Luulin sellaisen löytäneeni ja ohjasin sivuun, väli mihin ohjasin oli kuitenkin liian kapea ja sain äkkipysäyksen kahden puun väliin. Säikähdin menettäväni myös juuri saavuttaneeni päänahan, mutta pääsin kuin pääsinkin ajoissa takaisin polulle. Loppumatkalla mokailin pariin kertaan ja ajelin pusikoihin. Maalissa kuitenkin ihmettelin, että miksi olin ek:sta moisen monsterin rakentanut. Maalissa myös selvisi, että minut ohittanut kaveri oli ennen minua ohittanut jo yhden, joten hän ajoi pätkällä 3 kaverin ohi.

Edessä oli pieni siirtymä Leville, jossa porukka otettiin taas kasaan ja laitettiin reitille numerojärjestyksessä. Zero pointissa olivat myös taukoa viettämässä, Samuli ja Janne. Jätkillä oli keskustelu käynnissä Kymä-Tapsan kanssa ja kun saavuin paikalla kaikkien naamalle muodostui kysyvä ilme ja melkein yhteen ääneen NO?, ihmettelin hetken, että mistä on kysymys ja selvisikin, että pojat kärttivät mielipidettäni aamun kierroksesta. Jätkien hämmästykseksi kerroin fiiliksen olevan hyvä ja saatoin myös hätäpäissään kehua aamun reittejä. Kertoo ilmeisesti jotain luonteestani, kun pojat olivat veikkaalleet millä kirosanayhdistelmällä kerron tunnelmat. Väärässä olivat!

EK 3

Ei oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista. Reitti oli muotoutunut hieman erilaiseksi ja muutaman kerran hätäpäissään valitsin väärän linjan. Jossain keskivaiheilla paukautin myös yhteen isoon kiveen, mutta jollain konstilla selvitin senkin ilman kaatumista tai kalustotappioita.

EK 4

Ennakkoon olin ajatellut, että ajan nämä bike parkin pätkät hieman suuremmalla riskillä, kun niitä oli tullut harjoiteltuakin eniten. Startti tapahtui heti hissin vierestä ja ek alkoi vauhdikkaalla laskulla ennen kurvausta punaiselle reitille. Lähtöportin jälkeinen mäki oli jo edellisenä päivänä aika mutainen ja olinkin salannut jätkiltä mudan vieressä menevän kuivemman polun. Nyt siihen oli kuitenkin laitettu jotain lippuja ja ajoin heti alussa yhtä lippua päin. Hetkellinen näkökyvyn menetys ja paluu takaisin päälinjalle. Perkele sen kerran, kun yrittää tehdä jotain massoista poikkeavaa tulee markkinavoimat tielle. Ek: n ajosuoritus noudatteli tutuksi tullutta tökkivää ajotyyliä ja myöhästyin varmaan jokaisesta mutkasta. Reitiltä oli linjattu laiturit ja muut rakennetut systeemit pois ja polku kurvasikin tien yli metsään, jossa paukautin yhdessä kivessä takapään vanteelle, mutta ei kalusto- tai miestappioita. Reitin varteen oli myös kertynyt jokunen katsoja ja loppumatka menikin vellovan ihmismeren ja raivoisan kannustuksen keskellä tyylitellessä.

EK 5

Tämä oli se laskettelurinteeseen tehty kurvailu ja ajatukseni olikin ajaa alun metsäosuus sen mitä pääsen ja kurvailla rinteessä sitten varman päälle. Tämä toteutui ehkä liiankin suunnittellusti ja jälkikäteen harmittaakin, etten ottanut rinneosassa enempää riskiä. En oikein tiennyt minkälaisella vauhdilla kestän pystyssä, kun harjoituksissa en saanut kasaan kuin yhden epäonnistuneen vedon ja yhden ylivarovaisen.

Janne aka. Juan, tunnettu jo Ridefreen ajoilta,
salaili vauhtiaan pari ekaa päivää, mutta näytti
kisassa mistä kana kusee!

EK 6

Sama kuin 3. Tällä kertaa vältin kiveen törmäämisen ja sain ajettua edelläni lähteneen kiinni juuri ennen maalia. Edellinen oli kärsinyt rengasrikon.

EK 7

Reitti myötäili osin sinistä ja mustaa bike parkin reittiä. Sain alkuun hyvän vauhdin ja ajoin alkuosan bermeissä näköyhteyden edellä olevaan. Ilo oli kuitenkin ennen aikainen, jyrkkä osuus meni tutusti jarruja laahaten. Surkea suoritus.

Seiskan jälkeen hissin ala-asemalla tapasin Samulin ja luulin hänen jääneen solidaarisuudesta odottelemaan minua, jotta ajaisimme viimeisen ek:n peräkkäin. Kyse ei ollutkaan siitä, vaan ala-asemalla porukkaa otettiin kasaan, koska kärjen maaliin saapuminen haluttiin aikatauluttaa tv-kameroiden kanssa synkroniin. Itse en kuitenkaan suostunut luopumaan siirtymillä kerätyistä päänahoista vaan pysyttelin hissijonossa Jannen takana. 8 ek:n startissa odotti myös epämääräinen massa ajovuoroon ja Sauli paimensi porukkaa numerojärjestykseen. Tämä harmitti silloin hieman, koska se aiheutti turhaa odottelua niin ala-asemalla kuin startissakin.

Markkinavoimien vuoksi jonotusta ala-asemalla.

EK 8 (sama kuin 3)

Ehkä eniten nyt jälkikäteen harmittaa se varovaisuus millä ajoin kasin. Minulle on aiemminkin käynyt niin, että alan viimeisellä pätkällä varmistelemaan ehjää suoritusta ja siitä ei kello tykkää.

Emitin palauttaessa sain sijoituksen 50, joka muuttui lopullisiin tuloksiin sijaan 70. Tuloksesta on hieman ristiriitaiset tunnelmat, kaikki itselle asettamani tavoitteet eivät täyttyneet ja tiedän pystyväni parempaankin ajamiseen. Toisaalta taas virheet kuuluvat lajiin ja niitä tulee aina kaikille. Kauhean pettynytkään en osaa olla. Aika ei riitä harjoittelemaan enempää bike parkeissa vauhdikasta ajamista, joten turha sitä vauhtia on toivomallakaan odotella. Kaiken kaikkiaan kilpailu oli paras tähän mennessä ajamistani ja mikä parasta, minulla oli todella hauskaa koko kisan ajan. Onpa joskus ollut sellaisiakin kisoja, joissa on vituttanut startista maaliin. Aionkin nyt jatkossa jättää itselle tavoitteet asettamatta ja lähteä pitämään hauskaa. Samuli kertoilee myöhemmin omista kisakokemuksistaan. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa, että Janne vanhana kettuna salasi harjoituspäivät vauhtiaan ja päästi pedon irti vasta kisassa.

1000 kilometrin pyöränpesu

-Jäsen V-